maanantai 11. maaliskuuta 2013

Poetry Slam ja viisi minää

Huh mikä iltojen ilta olikaan eilen! Ensinnäkin ystäväni rouva I tuli luokseni, ja juttelimme hänen kanssaan eräästä romaaniprojektista. Kirjoitamme joko yhdessä tai sitten minä kirjoitan romaanin, joka pohjautuu rouva I:n dramaattiseen elämään - tosin paperilla se täytyy tehdä vielä dramaattisemmaksi. Tähän projektiin mennee pari-kolme vuotta, sillä minulla on työn alla neljäs romaanikäsis, lisäksi englanninkielinen romaanikäsis sekä runokokoelman kyhääminen (oh, tulisipa edes 3 kuukauden apuraha, jotta saisin jotakin valmiiksi!). 

Romaanikeskustelujen jälkeen läksimme rohkein askelin ja avoimin mielin Poetry Slamiin müncheniläiseen baariin nimeltä Substanz, joka on muutes yksi lempibaareistani ja joka, nyt kun mietin, avaa mielleyhtymiä Tero Hannulan Subtanssi-runokokoelmaan, hah, oletkohan Tero varastanut nimen kokoelmallesi lempibaaristani - tosin sinun kokoelmasi nimessä on yksi s-kirjain vähemmän?!

Kuva: http://www.mucbook.de/wp-content/uploads/2012/10/substanz.jpg

Jono oli pursuava, valtava, baari aivan täynnä. Ohjelma alkoi myöhässä (onkohan minusta tullut liian saksalainen, sillä olin kärsimätön, tuhahtelin, kun vielä vartinkaan päästä aiotusta ajasta mitään ei tapahtunut!), ja kun se alkoi, päätin, etten ikinä enää mene Poetry Slamiin, en ainakaan Münchenissä. 

Nimittäin kyseessä oli enemmänkin HUONOJEN vitsien stand up -show (pidän stand up -esityksistä paljonkin, jos olen varta vasten mennyt katsomaan stand up -komiikkaa ja jos esityksissä on oikeasti laatua!). Yleisö tuntui odottavan pelkkää hupia, runot eivät olleet mielestäni runoja, vaan enemmänkin riimiteltyjä vitsejä, ja puhujien pääasiallisena tarkoituksena oli naurattaa ja kerätä raikuvia aplodeja. Ainoa hyvä esiintyjä, ja mielestäni varsin hyvän runon kertoja, ei saanut juuri lainkaan yleisön hyväksyntää ja vain vaimeat aplodit. Kuinka tylsää ja tylyä. Mutta siis Poetry Slam on kaiken kaikkiaan hieno konsepti, ja mukavaa nähdä, miten paljon se vetää väkeä. Jos tahtoo kuitenkin nauttia runoudesta ja oivaltavista runoista, suosittelen jotakin muuta kuin tuota. Haluaisin nähdä ihkaoikean kunnollisen Poetry Slamin vielä. Kuten tuossa kuvassa, taisteluareenalla: 

http://www.br.de/nachrichten/poetry-slam-wettkampf-elite-muenchen-bild-100~_v-image512_-6a0b0d9618fb94fd9ee05a84a1099a13ec9d3321.jpg%3Fversion%3D1358628831923
Jotenka väliajalla sanoin rouva I:lle, että anteeksi vain, mutta mieluummin juon olutta kuin seison täällä tungoksessa pyörittelemässä silmiäni. Jotenka hipsimme pois paikalta, juomaan olutta viereiseen tavernaan, tirskuilemaan elämälle muutenkin. Niin. Siis minä, saksalaisiin kirjallisuuspiireihin tahtova tomppeli, poistuin takavasemmalle. Juomaan olutta kulttuurin sijasta! 

Ennen poistumistamme haastattelin erästä pitkää hujoppia, jota katsoin silmiin niskat vinossa, sillä halusin kuulla saksalaiselta ihmiseltä, miten hän suhtautui Poetry Slamiin. Hän ei ollut paikalla ensimmäistä kertaa, ja väitti, että hänen mielestään runot olivat hyvin hauskoja. Hän väitti myös, että ne ovat hauskoja, jos ymmärtää kaiken, mutta pistimme hänelle jauhot suuhun sanomalla, että ymmärrämme kyllä kaiken muun, paitsi saksalaisen huumorin.

Poetry Slamia Münchenin metrossa, sinnekin tahdon kerran ihan vain näkemisen vuoksi! http://www.muenchen.de/media/va/bg/events/bildergalerien/poetry_slam_train/img/01___506_0.jpg
Mutta hän vinkkasi myös parista muusta runotapahtumasta, joihin aion mennä kyllä. En tällä viikolla, mutta vastaisuudessa. Että ehkä penetraationi saksalaisiin kirjallisuuspiireihin tulee vielä tapahtumaan, vaikka se ei Slamin kautta oikein onnistunut. Oli kuitenkin hauska ilta, ja tänään tietysti väsyttää. Sitä paitsi olen surkea 35 euron eläjä. Maksaa mojautin Poetry Slamin pääsymaksun 6 euroa ja JOIN suuren osan loppukuun budjetistani. Nimittäin 12 euroa. Yhyy! Että ei tässä enää kyllä oikeastaan voi muuta kuin parahdella ja tiuskia itselle, että olenko kenties yksinkertainen vai tyhmä. Juoda nyt rahansa! Hyvä asia on se, että löysin yllättävät 5 euroa eräästä laukusta. Huono asia se, että minulla on enää palttiarallaa 10 euroa jäljellä - ellen halua höylätä Visa-nimistä, petollista ystävääni. Sitä ennen ehkä käyn kuitenkin kaikki laukkuni ja taskuni ja koloni läpi. Aina löytää, kun etsii. Aion löytää ainakin 20 euroa. Aion enkä pelkästään aio vaan löydän. Jos en muuten, niin itken ja löydän. Ja jos en sitenkään, parkaisen, konttaan, ja löydän. Ja itken. Ja nauran. Etenkin sitten nauran kun löydän.


Jotta rupisisin kaikki rupinat mahastani, ilmoitan myös, että olen kyhännyt hakemukseni. Haen Kirjailijaliiton jäsenyyttä. Jännittäkäämme siis kuukausikaupalla, katsotaanko minut liitossa asti kirjailijaksi. Olisihan se hohdokasta, kai. Ja siis kai kolmella romaanilla jo voisi päästä.

Lisäksi minut on haastettu. Leena Lumi ja Istanbulissa asuva Mine pyysivät minua tunnustamaan viisi asiaa.

Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin: Kupillisen (tai kaksi) jasmiiniteetä, ripsiväriä, kirjoitusaikaa, ulkoilua ja intohimoa.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille: Katja Ketun Kätilö, Maria Matinmikon Valkoinen, Maria Peuran On rakkautes ääretön, Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ja tietysti oma kultainen rakkaani nimeltä Pintanaarmuja :)

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta: Sellainen vaikka hevonen olisi ihana. Mitäs muuta sitä nainen tarvitseekaan!
 
Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa: Viisi paikkaa pitäisi sanoa vaikka niitä paikkoja on yhtä monta kuin kiviä maailmassa. No, pitkäaikaisimmat unelmat ensin: Peru, Australia (kuulin juuri eilen, että menen Australiaan ensi jouluna, sillä R:n paras ystävä ja minunkin mussukkani muuttaa sinne takaisin - on sieltä kotoisin - jotenka tämä on toteutumassa!), Japani, Irlanti ja arvatkaa mutta kyllä: Vladivostok.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua: Käykääpä täyttämässä tuo (vaikka ette tuntisikaan minua, vaan vaikutelmanne perusteella) ja saatte selville, millä adjektiiveilla olen itseäni kuvannut.

Viisi lempiruokaani: Bataatti kaikissa muodoissaan, tomaatti-valkosipulipasta, elämä, saksanpähkinäsalaatti, kyssäkaali sellaisenaan.

Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa kanssasi: (lainaukset ovat kirjasta, jonka ystäväni antoivat minulle Siljan ja Main julkkareissa, ja joka on nimeltään Hyvän elämän sanat) Hymyile! Huomenna voit hävitä lisää. (Jan Erola) Peukut vaan pystyyn, niin elämä ottaa kyytiin. (Sami Feiring) Kun näet tilan, asetu keskelle. (Anne Moilanen) Mieli on kuin laskuvarjo: se toimii vain avoimena. (Thomas Robert Dewar) Vain ne epäonnistuvat, jotka eivät ole yrittäneetkään. (Thomas Bailey Aldrich)

Pitkästä aikaa haastan muitakin, kuten Deen, Rooibosin, Jästipään, Hanna-Riikan sekä Katzin New Yorkista asti. Toivotan kaikille huisia viikkoa, kihelmöiviä onnennäppylöitä sekä innostuksen sekaista kutinaa! Siirryn nyt tekstiviidakkoon ja teen Emilie Silvia Grassia uskottavammaksi. Hän on nimittäin neljännen käsikseni päähenkilö ja karkailee koko ajan käsistä. Rakastan häntä melkein yhtä paljon kuin itseäni. Uulalaa.

25 kommenttia:

  1. Kiva, pitää tehdä kun ehdin ja jaksan! Hauska juttu.

    VastaaPoista
  2. Hyvin ja räväkästi lähti osaltasi viikko käyntiin..:)))
    Mukavaa ja aisti-iloista viikon jatkoa sinulle, Helmi-Maaria.<33333

    VastaaPoista
  3. Huumorirunostandupia! :) Mielenkiintoinen kokonaisuus... Vaan löytyikö oluttuopin pohjalta vakavampaa runoutta? ;-)

    Kiitokset haasteesta, pitääpä vastailla tuohon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa ei tainnut tuopin pohjalta runoutta löytyä vaan ihan vain hölynpölyä :D

      Poista
    2. Mutta hölynpölyllä on ennenkin pelastettu maailmoja... ;-)

      Poista
  4. Mulle tulee aina niin monta asiaa mieleen sun postauksia lukiessa, että lopussa olen jo unohtanut puolet niistä. En tiedä, onko ihan normaalia.

    Mutta siis noita vastauksia oli hauska lukea. Painan mieleeni nyt tuon laskuvarjo-elämänohjeen ja porskutan eteenpäin. Ja pidän peukkuja, että pääset jäseneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on ihan normaalia, tuputan niin paljon turhaa ja asiaa välillä :D

      Porskuta siis varjo avoinna :) Toivotaan juu, että pääsen. En vain usko, että ehtivät käsitellä hakemustani kevään hakemuskokouksessa, kun olen myöhässä liikkeellä..

      Poista
  5. Dramaattinen elämäntarina kuulostaa kiehtovalta....siitä tulee varmaan meielenkiintoinen romaani,jos saat sen paperille.Erikoinen tapahtuma tuo Poetry slam. Ja kiva oli lukea näitä paljastuksiasi.Muuten,tein bataattia nyt illalla´mutta oli niin tavallinen ohje ettei se tule blogiin.Ja toivottavasti pääset joskus Peruun;olin siellä kaksi kertaa vuonna 2005 ja ihastuin totaalisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, uskon ihastuvani minäkin Peruun :)

      Bataatti rulettaa. Teki mieli sitä tänään mutta piti tyytyä kaaliin. Pennoset eivät riitä...

      Poista
  6. Kiitos haasteesta! Ja nyt muistui taas mieleen, että olemme molemmat kyssäkaali-ihmisiä :). Harmi, että sesonki on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä saa kyssistä vuoden ympäri. Voin laittaa tulemaan kyssäkaalilähetyksen - ainakin virtuaalisesti :)

      Poista
  7. Hmm, tuleekohan tästä nyt tuplakommentti? Sössin äsken ehkä jotain. No enivei - kiitos haasteesta! Ja sait minut muistamaan, että sinähän se olit myös kyssäkaali-ihminen! Harmi, että sesonki on ohi...

    VastaaPoista
  8. Peru. Totta, sielläkin olisi kiva käydä. Ihan vaan vaikka Karhuherran Paddingtonin tähden. Ja minä tartun tuohon ohjeeseen: Vain ne epäonnistuvat... Joskus me pelkäämme niin, että jätämme elämättä. Se olisi kaikista surkeinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - ja mielestäni myöskään yrittämättä ei voi vaikuttaa taikka saavuttaakaan mitään onnistumisesta puhumattakaan :)

      Poista
  9. Boheemielämää! Minussa on sellainen vika, että kaikki, mille muut nauravat ei naurata minua...Olisin takuulla kävellyt tuolta suosikkipaikastasi ulos kesken ensimmäisen esityksen.

    Kiitos, että ehdit vastata. Kätilö olisi kuulunut olla minunkin listallani, mutta kaikki ovat jo kyllästyneet kun minä sitä aina vaan.

    Sinun Vladivostokisi on minun monta paikkaa Venäjällä, kuten Jekaterinburg. Miten minusta tuntuu, että toteutan vain Pietarin, mutta syvällä kaavalla, sillä minulla on uusi ystävä, joka on kirjailija, puhuu venäjää kuin äidinkieltään ja tuntee Pietarissa kaiken, mitä tarvitsee kokea.

    Tottakai intohimoa, mutta onko sitä alkanut pitää jo luontoisetuna;-) Oma rauha ei ole sitä ikinä.

    Kiinnostavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätilöä tuon minäkin tämän tästä esiin, mutta sen se on ansainnutkin!

      Tuollainen ystävä olisi loistavaa saada oppaaksi minne tahansa Venäjälle :)

      Sinulle myös kiintoisaa viikkoa!

      Poista
  10. Tosiaan aika kiinnostava näkemys saksalaisilla runoudesta. Vaikka onhan sitä humorististakin runoutta tietty olemassa.

    Kyllä rahat voi huonomminkin käyttää kuin juomiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voihan sen rahan toisaalta tuhlata kaikkeen muuhunkin ja vielä pahempaan :)

      Poista
  11. Tamahan kuulostaa hauskalta! Vapaapaiva tanaan ja ulkona harmaata ja sateista joten enkohan ehdi heti kirjoittamaan! Kiitti!

    VastaaPoista
  12. Jee, tervetuloa tännepäin! Ja ihana kuulla, että olet jasmiiniteeaddikti! Muuten, Pintanaarmuja saapui, kohta aloittelen lukemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, olen aivan mahdoton jasmiiniteeaddikti! Ja kyllä, sinne olisi tarkoitus vihdoin tulla :)

      Lukemisen iloa - toivottavasti siis..ettei ainakaan kauhua!

      Poista
  13. Haa, vai tuosta siinä oli kyse. Harmi, että loistava idea on päässyt vesittymään liiallisella naurattamisella. Elämä on elämista varten, rahaa ehtii murehtia vanhanakin. Hihii, minulla oli joskus paljon nuorempana tapana säilöä 50 markan seteliä näiden tilanteiden varalle. No, vuosi sitten löysin setelin korulippaan "valepohjan" alta sattumalta. Eihän sillä nyt mitään tee, olisinpa tuhlannut sen "elämiseen" silloin aikoinaan ;-)

    Peukkuja Kirjailijaliiton hakemuksellesi!

    VastaaPoista